- Kilpailut järjestetään 01.07.2017
- Ilmoittauduttava viimeistään 10.06.2017
- Kilpailupaikka & järjestäjä on Zurück
- Vastuuhenkilö on Oresama (VRL-02753, neovisual@veritiara.org)
- Tulokset ratkaistaan tarinoiden perusteella. Tuomarina toimii Mikaela.
- Osallistumalla annat luvan julkaista tarinasi tällä sivulla.
- 5 hevosta / ratsastaja / luokka
- 2 luokkaa / hevonen / kisa
- 50 osallistujaa / luokka
Osallistuminen
- Osallistumiset mailitse, kisaposti@veritiara.org- Otsikoi näin: ERJ tarinakisat
- Tarkalleen seuraavassa muodossa helpottaaksesi järjestäjän työtä (ole kiltti äläkä lisää tageja)
Luokat 0 ja 0
Ratsastaja (VRL-tunnus) - Hevonen VH-tunnustarina
- Väärin ilmoittautuneet hylätään.
- VH-numero ei ole pakollinen
- VRL-tunnus on pakollinen
Luokat
1. 100cm
2. 140cm
3. 160cm
Tarinoinnin tehtävänannot
Osallistujat ja tulokset
1. 100cm
Kerro kisapäivästä ratsusi näkökulmasta. Ratsu voi olla joko kertoja tai fokalisoija. Tarinan ei tarvitse kertoa koko kisapäivästä tai itse suorituksesta, vaan siinä voi kuvata mitä tahansa hetkeä päivän aikana.
2. 140cm
Erkinheimon ison kollikissan nimi on Señor Utu Moki Leif Numero Kolme, eli lyhyesti Leif. Se on harmaa, tosi pörröinen, tosi vihainen - ja tosi pahasti tielläsi kilpailupäivänä. Mitä Leif torpedoi, ja miten sinä ja ratsusi reagoitte?
3. 160cm
Tällä kertaa sinulla ja ratsullasi sujui upeasti radalla ja ylititte omat tavoitteenne! Miltä tuntui ratsastaa täydellinen rata? Tuomari palkitsee tarinan, josta mahtava fiilis välittyy parhaiten.
Osallistujat ja tulokset
1. 100cm
1. Oresama (VRL-02753) - Rölli-Peikon Residenssi
2. 140cm
1. Oresama (VRL-02753) - Indian Jewel VH17-031-0167
3. 160cm
1. Oresama (VRL-02753) - Super Sumo Slap RR VH17-031-0269
Tarinat
Luokka 1
Oresama (VRL-02753) - Rölli-Peikon Residenssi
Sinä iltana kävelin hakaani hyvin arvokkaasti, erinomaisen suorin jaloin, pidellen päätäni kopeasti ylhäällä ja häntääni aavistuksen koholla. Kun Tallimestari-niminen ihmiseni päästi minut vapaaksi, jatkoin yhtä ylväänä, enkä ollut tarhakaveriani Tanea huomaavinaankaan. Valitettavasti Tanella oli syöminen kesken, eikä hän kiinnittänyt minuun huomiota, vaikka kävelin noin sata kierrosta hänen ympärillään pitkine jalkoineni.
Lopulta pärskähdin.
"No?" Tane hirnahti terävästi.
"Vähän on kyllä väsy... Oli niin rankkaa. Olin katsos Kilpailuissa", hirnuin ylpeästi teeskennellen tosi rasittunutta.
Tane vain huiskautti hännällään jutuilleni, käänsi takapuoltaan minua kohti ja imuroi lisää heiniä kitusiinsa.
"Niin että Kilpailuissa olin", hirnuin äänekkäämmin, kun Tane ei ilmeisesti kuullut.
"Ai jaa?" Tane hörisi hiljaa, "mitä siellä oli ruokana?"
"Ei Kilpailu ole ruokapaikka", pärskähdin loukkaantuneena.
"Ei vai?" Tane ihmetteli.
En vastannut niin alhaiseen moukan kommenttiin mitään. Katselin turvanvarttani pitkin Tanea, joka laski lopulta päänsä takaisin heinille ja jatkoi mussuttamista kuin mikäkin maatiainen. Tuhahdin ja ravistelin pehmeäksi ja kiiltäväksi kisoja varten puunattua harjaani. Lopulta Tane nosti uudelleen päänsä.
"Mitä järkeä sinne Kilpailuun on mennä, jos ei siellä ole edes ruokaa?" hän kysyi.
"Niin no... Aika tyhmäähän siellä oli", hörähdin Tanelle lempeästi ja aloin syödä. En jaksanut olla enää Kilpahevonen, koska Tanen kanssa oli niin kivaa olla maatiaishevonen.
Luokka 2
Oresama (VRL-02753) - Indian Jewel VH17-031-0167
Olen käynyt Erkinheimoissa toistakymmentä kertaa. Siksi Señor Utu Moki Leif Numero Kolme on minulle tuttu ilmestys, ja tiedän hyvin, ettei tätä kissaa sovi silittää. Silloin saa nimittäin kipeät raapaisujäljet kämmenselkäänsä. Siksi osasin jättää kissan rauhaan, vaikka se kiehnäsi jaloissa Indiä harjatessani. Osasin myös nostaa satulan varovasti pakkini päältä - kissavanhuksella oli tapana mennä sellaisten alle väijymään uhrejaan. Leif ei kuitenkaan ollut satulan alla, joten unohdin koko kissan pitkäksi aikaa.
Seuraavan kerran ajattelin Señor Utu Moki Leif Numero Kolmosta, kun havaitsin jotain karvaista kolmosesteen paalulla aloittaessani kilpasuoritustani. Mutta eihän se voinut olla kissa, hymähdin typerälle ajatukselleni ja annoin Indille ohjaa.
Kolmannella esteellä putosin. Ehdin kuulla kissan äänekkään sähähdyksen, hevoseni yllättyneen inahduksen, ja niin minä ylitin esteen (ja hevoseni kaulan) ihan ilman ratsuani.
Luokka 3
Oresama (VRL-02753) - Super Sumo Slap RR VH17-031-0269
Askel, ensimmäinen, toinen, ja voimakas ponnistus! Niin Simoni singahti ilmaan kuin nuoli, ja taas toivoin, että hyppy olisi kestänyt ikuisesti. Ihan pienen hetken kuluttua hevoseni kuitenkin laskeutui. Simo otti hyppynsä vastaan ensin vasemmalla, sitten oikealla etukaviollaan, ja jatkoi voimakasta laukkaa saman tien.
Simo, joka on vitsikkäin hevoseni, käänsi aavistuksen päätään voidakseen vilkaista minuun ennen toista hyppyään. Komensin sen lempeästi keskittymään, ja taas lennettiin! Kolmannella esteellä Simoni hirnahti riemukkaasti, ja sitä seuraavalla nosti päänsä korkealle iloisena.
Viimeisellä esteellä orini tuntui nauravan, ja minuakin ilahdutti sen riemukas, varma meno - se selvästi nautti. Me olimme kuin Usain Bolt hymyillessämme radan viime hetkillä. Vain maalikamera puuttui. Kerrankin tiesin, että voitto tuli.
1. Oresama (VRL-02753) - Rölli-Peikon Residenssi
2. 140cm
1. Oresama (VRL-02753) - Indian Jewel VH17-031-0167
3. 160cm
1. Oresama (VRL-02753) - Super Sumo Slap RR VH17-031-0269
Tarinat
Luokka 1
Oresama (VRL-02753) - Rölli-Peikon Residenssi
Sinä iltana kävelin hakaani hyvin arvokkaasti, erinomaisen suorin jaloin, pidellen päätäni kopeasti ylhäällä ja häntääni aavistuksen koholla. Kun Tallimestari-niminen ihmiseni päästi minut vapaaksi, jatkoin yhtä ylväänä, enkä ollut tarhakaveriani Tanea huomaavinaankaan. Valitettavasti Tanella oli syöminen kesken, eikä hän kiinnittänyt minuun huomiota, vaikka kävelin noin sata kierrosta hänen ympärillään pitkine jalkoineni.
Lopulta pärskähdin.
"No?" Tane hirnahti terävästi.
"Vähän on kyllä väsy... Oli niin rankkaa. Olin katsos Kilpailuissa", hirnuin ylpeästi teeskennellen tosi rasittunutta.
Tane vain huiskautti hännällään jutuilleni, käänsi takapuoltaan minua kohti ja imuroi lisää heiniä kitusiinsa.
"Niin että Kilpailuissa olin", hirnuin äänekkäämmin, kun Tane ei ilmeisesti kuullut.
"Ai jaa?" Tane hörisi hiljaa, "mitä siellä oli ruokana?"
"Ei Kilpailu ole ruokapaikka", pärskähdin loukkaantuneena.
"Ei vai?" Tane ihmetteli.
En vastannut niin alhaiseen moukan kommenttiin mitään. Katselin turvanvarttani pitkin Tanea, joka laski lopulta päänsä takaisin heinille ja jatkoi mussuttamista kuin mikäkin maatiainen. Tuhahdin ja ravistelin pehmeäksi ja kiiltäväksi kisoja varten puunattua harjaani. Lopulta Tane nosti uudelleen päänsä.
"Mitä järkeä sinne Kilpailuun on mennä, jos ei siellä ole edes ruokaa?" hän kysyi.
"Niin no... Aika tyhmäähän siellä oli", hörähdin Tanelle lempeästi ja aloin syödä. En jaksanut olla enää Kilpahevonen, koska Tanen kanssa oli niin kivaa olla maatiaishevonen.
Luokka 2
Oresama (VRL-02753) - Indian Jewel VH17-031-0167
Olen käynyt Erkinheimoissa toistakymmentä kertaa. Siksi Señor Utu Moki Leif Numero Kolme on minulle tuttu ilmestys, ja tiedän hyvin, ettei tätä kissaa sovi silittää. Silloin saa nimittäin kipeät raapaisujäljet kämmenselkäänsä. Siksi osasin jättää kissan rauhaan, vaikka se kiehnäsi jaloissa Indiä harjatessani. Osasin myös nostaa satulan varovasti pakkini päältä - kissavanhuksella oli tapana mennä sellaisten alle väijymään uhrejaan. Leif ei kuitenkaan ollut satulan alla, joten unohdin koko kissan pitkäksi aikaa.
Seuraavan kerran ajattelin Señor Utu Moki Leif Numero Kolmosta, kun havaitsin jotain karvaista kolmosesteen paalulla aloittaessani kilpasuoritustani. Mutta eihän se voinut olla kissa, hymähdin typerälle ajatukselleni ja annoin Indille ohjaa.
Kolmannella esteellä putosin. Ehdin kuulla kissan äänekkään sähähdyksen, hevoseni yllättyneen inahduksen, ja niin minä ylitin esteen (ja hevoseni kaulan) ihan ilman ratsuani.
Luokka 3
Oresama (VRL-02753) - Super Sumo Slap RR VH17-031-0269
Askel, ensimmäinen, toinen, ja voimakas ponnistus! Niin Simoni singahti ilmaan kuin nuoli, ja taas toivoin, että hyppy olisi kestänyt ikuisesti. Ihan pienen hetken kuluttua hevoseni kuitenkin laskeutui. Simo otti hyppynsä vastaan ensin vasemmalla, sitten oikealla etukaviollaan, ja jatkoi voimakasta laukkaa saman tien.
Simo, joka on vitsikkäin hevoseni, käänsi aavistuksen päätään voidakseen vilkaista minuun ennen toista hyppyään. Komensin sen lempeästi keskittymään, ja taas lennettiin! Kolmannella esteellä Simoni hirnahti riemukkaasti, ja sitä seuraavalla nosti päänsä korkealle iloisena.
Viimeisellä esteellä orini tuntui nauravan, ja minuakin ilahdutti sen riemukas, varma meno - se selvästi nautti. Me olimme kuin Usain Bolt hymyillessämme radan viime hetkillä. Vain maalikamera puuttui. Kerrankin tiesin, että voitto tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti