KRJ tarinakisat 1

Kisainfoa, sääntöjä, rajoituksia
- Kilpailut järjestetään 01.07.2017
- Ilmoittauduttava viimeistään 10.06.2017
- Kilpailupaikka & järjestäjä on Zurück
- Vastuuhenkilö on Oresama (VRL-02753, neovisual@veritiara.org)
- Tulokset ratkaistaan tarinoiden perusteella. Tuomarina toimii Mikaela, joka tuomaroi tekstit osallistujan nimi peitettynä.
- Osallistumalla annat luvan julkaista tarinasi tällä sivulla.

- 5 hevosta / ratsastaja / luokka
- 2 luokkaa / hevonen / kisa
- 50 osallistujaa / luokka

Osallistuminen

- Osallistumiset mailitse, kisaposti@veritiara.org
- Otsikoi näin: KRJ tarinakisat
- Tarkalleen seuraavassa muodossa helpottaaksesi järjestäjän työtä (ole kiltti äläkä lisää tageja)
Luokat 0 ja 0
Ratsastaja (VRL-tunnus) - Hevonen VH-tunnustarina
- Väärin ilmoittautuneet hylätään.
- VH-numero ei ole pakollinen 
- VRL-tunnus on pakollinen

Luokat

1. Helppo A
2. Vaativa B
3. Grand Prix

Tarinoinnin tehtävänannot

1. HeA

Hevosesi nukkuu viimeistä yötä omassa karsinassaan ennen kilpailuita. Kirjoita sen nukkumisesta uutinen, satu, kolumni tai muun selkeästi erottuvan lajin teksti. Keksi tarvittaessa myös otsikko ja alaotsikko, jos ne kuuluvat tekstin tyylilajiin. Tekstin tulee kertoa ainakin enimmäkseen hevosen nukkumisesta, eikä sen unien sisällöstä. Tuomari palkitsee kekseliäisyydestä, omaperäisyydestä ja tekstilajin tuntemisesta.

2. VaB

Hevosesi käyttäytyy radalla aivan päin vastoin kuin yleensä. Mitä se tekee ja miten se vaikuttaa sijoitukseenne? Tuomari palkitsee humoristisesta tekstistä.

3. GP

Ei GP-tason ratsukaan aina voi olla hillitty ja vakaa! Hevosesi päätti sitten oikein irroitella kisapäivänä. Mitä se teki ja mitä siitä seurasi? Tarinan ei tarvitse kertoa itse kilpailusuorituksesta, vaan se voi kertoa mistä tahansa tapahtumasta kisapäivän aikana. Luokan voittaa teksti, joka saa tuomarin hilpeimmälle mielelle.

Osallistujat ja tulokset

1. Helppo A
1. Oresama (VRL-02753) - Erkinheimon Mölliina
2. Jonna (VRL-10531) - Kaunon Hiputti VH17-018-0348

2. Vaativa B
1. Oresama (VRL-02753) - Indian Jewel VH17-031-0167

3. Grand Prix
1. Oresama (VRL-02753) - No More Sorrow
2. Alisé (VRL-13542) - Cursed Ly VH17-012-0204

3. Charlotta (VRL-12306) - Bravado GER (VH15-021-0428)

Tarinat

Luokka 1. Helppo A

Tuomarin kommentti:
Molemmista tarinoista sai tekstilajin selville: urheiluselostus ja tuutulaulu. Voiton vei teksti, jonka tyyli loi hienon ristiriidan sisällön kanssa.

1. Oresama (VRL-02753) - Erkinheimon Mölliina
Ja sieltä saapuu karsinaan Mölliina, joka on valmistautunut tulevaan yöhön tankkaamalla runsaasti heinää koko ajan, ja tehtävänsä se on tehnyt, mahan koko on kehittynyt huomattavasti viime kaudelta.
Mölliina käy heti asemiin! Se asettuu tukevasti keskelle karsinaa! Se haukottelee saman tien, ja ai miten on haukotus pitkä ja maittava, katsokaa tuota kitaa, ja saman tien Mölliina jatkaa, silmät alkavat lurpattaa, ja ai jai, AI JAI, NÄINKÖ ON, SILMÄT MENIVÄT KIINNI AIJAI MIKÄ LURPSAHDUS, MIKÄ RÄPÄYTYS, MIKÄ SULKEUTUMINEN! Ja noin on Mölliina unessa, eivätkä vastustajat mahda sille mitään, noin nukkuu, syvää unta kuin vanha kollikissa! Mölliina keskittyy täysillä suoritukseensa. Pää roikkuu alhaalla ja alahuuli on asiaankuuluvan löysä. Sydämensyke vaikuttaa rauhalliselta, eikä hikeä puskeudu pintaan. Mutta mitä nyt! Tallikissa yrittä ujuttaa hiirenraatoa sisään! Rapina käy, kissa kurkottelee karsinan oven päällä, hevonen kuorsaa vielä! Tippuuko hiiri Mölliinan päälle - herääkö Mölliina - nyt on jännät paikat! Vastustaja horjahtaa! Mölliina kuorsaa vahvasti! Vastustaja pudottaa hiiren, se osuu vähän ohi maalista, Mölliinan turvasta - hipaisee tuntokarvoja - Mölliina aivastaa - JA NYT ON JÄNNÄT PAIKAT! Katsotaan hidastuskuva... Siinä vastustajan ammus hipaisee Mölliinaa... Siinä on aivastus... Silmät raottuvat, mutta... EI SE HERÄÄ, EI SE HERÄÄ! VOITTO ON MEIDÄN! HYVÄ SUOMI, HYVÄ MÖLLIINA!

2. Jonna (VRL-10531) - Kaunon Hiputti VH17-018-0348

Uinu uinu pikkuinen,

pienen pieni Hippuinen

Mikä se pienen hereillä pitää?

Liekkö sitä kukaan saattaa tietää

Eikö meinaa uni maittaa?

Ehkä pieni ape auttaa

Heinää kaksin käsin kantaa

pian jo raukea rouske raikaa

Täydellä vatsalla nukkua nauttii

Kuka nyt sellaista torjua tohtii

Pienen pieni Hiputti,

jota jo kovasti nukutti

Luokka 2. Vaativa B

1. Oresama (VRL-02753) - Indian Jewel VH17-031-0167

Tänään kouluratsastussuorituksemme Indin kanssa oli kyllä ihan kuin unta - tosi vivahteikasta ja todentuntuista painajaisunta! Indihän on yleensä verrattaen jäykkä ja hieman sipsuttava ratsu, vaikka sen lämmittelisi kuinka hyvin. Nyt tammani pyrähteli kuitenkin jo lämmittelyssä joustavaa ja kaunista ravia kuin emokissa! En ollut uskoa silmiäni - tai oikeammin takapuoltani, sillä Indin selästähän minä sen yllättäen jumalaisiksi muuttuneita liikkeitä ihastelin! Olin aivan voitonvarma, kun ratsastin hämmästyttävän hevoseni kentälle, kun oli meidän vuoromme mennä rata. 

Ylpeänä pyysin Indiä lähtemään uuteen, joustavaan, tahdikkaaseen, täydelliseen raviin. Hevoseni kuitenkin vain seistä jökötti paikallaan, vaikka se oli aina ennen totellut minua melkein joka tilanteessa. Ajattelin, että ehkei Indi huomannut lempeitä pohjeapujani. Pyysin tammaa siis udelleen pohkeillani: Indi, ole hyvä ja tanssi, niin kuin äsken tanssit, koska muidenkin on saatava nauttia kelvollisesta upeaksi muuttuneesta menosta! 

Upean ravin sijaan sain ilmalennon. Indi luimisti korvansa, käänsi päätään katsoakseen minua vihaisena kuin ampiainen. Sitten se kavahti takajaloilleen niin yllättäen, ettei sen tarvinnut kuin vähän ravistella itseään, ja minä putosin.

Loppujen lopuksi suorituksemme hylättiin, ja minä poistuin murheellisena kentältä Indiä taluttaen ja ryhdyin valmistelemaan hevostani kotimatkaan. Halusin heti vanhan Indin takaisin. Mitä minä tekisin tällä uudella, uljaalla, upea-askelisella diivalla, joka ei suostunut yhteistyöhön? Indi kuitenkin tönäisi minua leikkisästi turvallaan juuri kun olin vaipumassa murheen alhoon. Sen ilme oli taas ystävällinen, ja tiesin kaiken olevan niin kuin ennenkin. Rakastin kömpelöä, kilttiä hevostani enemmän kuin koskaan.

Luokka 3. Grand Prix

Tuomarin kommentti:
Luokan voitti tarina, joka hymyilytti eniten.

1. Oresama (VRL-02753) - No More Sorrow

Voi luoja. Namo teki sen taas. Luin pienten kilpailujen jälkeen sähköpostejani, ja siellä oli Namosta tehtävän lehtijutun raakavedos odottamassa hyväksyntääni. Jutussa sinänsä ei ollut mitään vikaa - toimittaja oli kirjoittanut hyvin asiallisesti, miten meillä oli mennyt hyvin, ja kilpailu oli ollut tiukka, ja sää upea, hevoset hienoja ja niin poispäin. Mutta se kuva! Voi sitä kuvaa!

Namo oli tapansa mukaan taas oikein päättänyt edustaa kuvassa. Sen korvat sojottivat ainakin viiteen eri suuntaan, mikä on aika saavutus ottaen huomioon sen, että hevosellani on vain kaksi korvaa. Auringonvalosta häikäistyneenä tammani piti auringon puoleista silmäänsä visusti kiinni, mutta varjon puolen silmä, josta näkyi vain aavistus, oli selkeästi ammollaan. Namon sieraimet olivat avoimina kuin suunnattomat, punertavat kraaterit, ja ainakin toisessa oli hiukan räkää. Osin avoimesta, aasimaiselta näyttävästä suusta häämötti ihmeelliseen aaltoliikkeeseen osunut kieli. Selkä oli notkolla, ja etenkin takajalat sillä tavalla harallaan, kuin hevoseni olisi ollut pissaamaisillaan asvaltille ja varoisi roiskeita. Kaiken kruunasi vielä kontrasti, jonka minä loin sen selässä. Yritin olla oikein kouluratsastaja. Oikein siistissä kisapuvussa ja kiillotetuissa saappaissa yritin näyttää kouluratsastajalta, vaikka etenkin Namon kanssa vaikutelma oli koominen.

Vastasin toimittajalle, että juttu oli hyvä, mutta eikö hänellä tosiaankaan ollut Namosta parempaa kuvaa. Toimittaja lähetti minulle kuvavaihtoehtoja, jotka olivat toinen toistaan kaameampia. Pyysin vaihtamaan kuvan sellaiseen, jossa Namolla oli suu supussa kuin sitruunaa syödessä, ja molemmat silmät kiinni. Namo on kaunis hevonen - miten joka ainoa kuva siitä on hirveä?

2. Alisé (VRL-13542) - Cursed Ly VH17-012-0204

Oli kaunis, vähän kurainen aamu ja minulla sekä hevosellani Roopella olisi tänään Grand Prix tason kouluratsastuskilpailut. Eilen sillä oli ollut vähän rennompi päivä: olimme opetelleet maastakäsin kumartamista. Olin valmistautunut kilpailuun jo edellisiltana: varusteet ja tavarat oli pakattu traileriin ja autoon sekä olin pessyt Roopen eilen. Ori oli fleeceloimensa kanssa tallissa rennosti odotellen. 

Pian aloitimme lastauksen. Ori löntysti trailerin eteen tavalliseen tapaansa. Emme olleet varanneet lastaukseen erityisemmin aikaa, sillä yleensä se sujui Roopen kanssa. Mutta - tänäänpä ei. Talutin Roopea rennosti - sekä aika turvattomasti lavalle. Ori sai jonkin sätkykohtauksen ja nousi pystyyn. Ennen kuin ehdin tajuta edes mitään, ori oli jo juossut tiehensä rennosta otteestani. Talliavustaja sai sen kuitenkin onneksi kiinni.

Lastauksen onnistuttua - puoli tuntia myöhässä lähdimme matkaamaan kohti kilpapaikkaa. Matka sujui ihan hyvin, niin kuin kilpapaikalla oleminenkin - Roopen juoksuista huolimatta. Papurikolle orille selkeästi juolahti mieleen jotain ärsyttävän kamalaa nähdessään juomaämpärin. Hieman pesua arasteleva ori päätti pestä minutkini - omalla tavallaan. Lähestyin hevosta ämpäri kädessäni tarjoten sille juotavaa, mutta Roope tönäisi minut turvallaan solisluitteni kohdalta kumoon - suoraan kuralätäkköön! Kaiken kukkuraksi Roopen vedet vesiämpäristä kaatui juuri meikatulle naamalleni! Noh, hetken ihmeteltyä järkyttyneenä päätin jatkaa varustamista.

Ratsaille päästyäni tuntui, että olisin laukaissut orissa jonkin selästä löytyvän nappulan. Samalla sekunnilla kun istahdan kevyesti selkään, ori ampaisee suoraan eteen ja hyppii ison kentän kouluaitojen yli aivan kuin esteratsu! Minä - pieni ruskea pallero yritän ohjata hevostani rauhoittumaan. Mutta ei - Roope vain innokkaalla virneellä ottaa lisää vauhtia ja fantasioi omaa kilpailuaan. Onneksi kilpailun järjestäjät tulivat auttamaan minua hevoseni kanssa ohjaamalla sitä nurkkaan. Noh - yksi hyvä pointti löytyi: ori oli selkeästi oppinut eilen opettamani kumarruksen, sillä yksi järjestäjistä teki tiedostamattaan Roopelle opettamani käsimerkin, ja lopuksi se kumarsi järjestäjille minun tipahtaessa suoraan naamalleni kuralätäkköön.

3. Charlotta (VRL-12306) - Bravado GER (VH15-021-0428)

Kisapaikalle saavuttu, jes! Onneksi Pate on niin kokenut kisoissa kävijä, ettei suurempia ongelmia ole yleensä sattunut kohdalle. Peruuttelin trailerin tallin parkkipaikalle. Trailerista alkoi kuulua kovaa kolinaa ja Pate purki innostustaan jo siellä. "Huh, onneksi purkaa sekopäisyyden nyt, eikä sitten kentällä". 

Pate on luonteeltaan hyvinkin rauhallinen ja lähinnä sitä saa potkia eteenpäin, jotta GP tason koululuokat sujuisivat. Tänään näytti olevan kuitenkin aivan erilainen päivä. Nousin etuovesta trailerin sisälle moikkaamaan ponia ja ensimmäinen asia mitä näin oli silputtu heinäpussi, irrallaan roikkuvat pintelit sekä tyytyväisen näköinen heppa. Hän oli ylpeä revittyään heinäpussin. "Ei turkanen, unohdin laittaa heinät sulle pussiin. Noh, saithan purkaa agressiosi sitten siihen". Otin Paten ulos kopista ja aloin varustella sitä kaikessa rauhassa. Tähän asti kaikki sujui jälleen loistavasti, kunnes eräs vanhempi rouva tuli hääräämään trailerin viereen sateenvarjo kourassa. Tuuli otti hieman sateenvarjoon ilmaa ja se heilahti kauniisti ilmassa. Niin heilahti myös Pate, ilmassa heilahti, ei niinkään kovin kauniisti..

Pate riuhtaisi itsensä irti, päästi ilmoille kauniin kimeän hirnahduksen ja laukkasi suoraan kohti varsinaista kisa-aluetta. Näin vain ponin perän ja jäin jokseenkin hämmentyneenä paikoilleen, kunnes jokin napsahti ja tajusin lähteä perään. Ihme kyllä, Pate alkoi siintää horisontissa, muttei suinkaan siellä missä on muut hevoset. Pate oli mennyt pihassa olevan kanttiinin luukulle. Häpesin silmäni päästä kun menin noutamaan kaunista gp-ratsuani makkarakiskalta. 

"Onkos tämä hurmuri kenties luvatta liikenteessä" nainen kanttiinin kassalta kysyi. 

"Jooo kyllä se taitaa omin lupinensa täällä olla." Vastasin kiinnittäessäni ponin takaisin hallintaani.

Kuulin pieniä naurunhyrähdyksiä ympäriltäni, kun lähdin taluttamaan Patea takaisin trailerille. "Hei ihan oikeasti Pate, kukaan ei ota meitä tosissaan kun menemme kentälle" Mutisin, Paten näyttäen erittäin tyytyväiselle omaan suoritukseensa.

Vihdoin oli vuoromme mennä kentälle. Jos tästä selvitään, kaikki on mahdollista. Astuessamme kentälle ja jonkun tytön sulkiessa portin takanamme, kuulin kuinka jokin porukka supisi keskenään, että on nähnyt Paten aivan varmasti joskus aikaisemmin. Hohhoijjaa, itse makkarakioskijulkkis..